Kuopion helluntaiseurakunta

Kuopion Helluntai­seurakunta
Vuorikatu 29
70100 KUOPIO

Toimisto palvelee ti-ke klo 9-13
Puh: 050 373 3543
S-posti: toimisto (at) eelim.net

Jeesuksen turviin sieluni heitän

LAULU JA LAULUN TARINA

Heimo Enbuska

lapset

Hilja, Teuvo ja Toini Kolström

Törmäsin vanhoja lehtiä selatessa tarinaan tutusta hengellisestä laulusta. Tutkimustyö johti minut laulun syntysijoille, jotka löytyivät lopulta lähempää, kuin arvasinkaan.

Laulun historiaa tuntevat kertovat, että se laulettiin ensimmäisen kerran jollakin ”slaavilaistyyppisellä” kielellä . Ajatus sopii hyvin yhteen laulun kaipausta kantavan melodian kanssa. Sävel ei kohoa korkeuksiin ja sen vuoksi myöhemmin luotu sanoituskin kutsuu laulajaa laskeutumaan alas Kristuksen ristin juurelle.
Hengellisen laulukirjamme laulu numero 475 alkaa sanoin: Jeesuksen turviin sieluni heitän. Sen syntyvaiheista on ensimmäisen kerran kerrottu Ristin Voitto -lehdessä jo vuonna 1923 . Pastori Väinö Pfaler, laulun sanoittaja, toimi silloin lehden päätoimittajana.

Hilda ja Theodor Kolström (002)

Hilda ja Theodor Kolström

Tarinalle taustaa

”Jeesuksen turviin sieluni heitän” -laulun säveltäjäksi Hengellinen laulukirjamme ilmoittaa Hilja Matilda Rautajärven. Hiljan isä oli agronomi ja kunnallisneuvos Theodor Kolström, jonka suku oli varsin vakaavaraista. Hilja, samoin kuin hänen pari vuotta vanhempi siskonsa Toini ja pikkuveli Teuvo syntyivät Maaningalla Kinnulan hovi -nimisen kartanon maisemiin 1800-1900 lukujen vaihteessa. Edistyksellinen kartano koulutti karjanhoitajia ja tilalla oli oma meijeri, aikansa harvinaisuus. Theodor oli perinyt vauraan tilan sedältään.
Theodor Kolströmin yllättävä kuolema vuonna 1904 muutti isättä jääneen perheen elämä täysin. Leskelle, Hilda Kolströmille, määrättiin ajan käytännön mukaan holhooja, joka otti oikeudekseen juhlia Kuopiossa juopotellen haltuunsa uskotun omaisuuden. Muutamassa vuodessa Kinnulan hovi joutui ”vasaran alle”.
Vararikkoon ajettu kartano huutokaupattiin ja Hilda lapsineen muutti Maaningalta Kuopioon härän vetämissä rattaissa vuonna 1909. Lapsille jäi lapsuuskodistaan ja edesmenneestä isästään muistoksi ainoastaan isälle kuulunut tuhkakuppi.
Hilda-äiti oli ennen Theodorin kanssa avioitumistaan käynyt talouskoulua Helsingissä ja Haapavedellä. Hän oli ehtinyt toimia myös opettajana Kuopioon vuonna 1892 perustetussa ”kasvatusopillisessa talouskoulussa”.
Leskeksi jäänyt Hilda etsi perheelleen vuokra-asunnon ja palasi entiseen työhönsä opettajana.

Kuopion helluntaipioneeri Brofeldt

Brofeldt

Pekka Brofeldt

Kuopioon oli palannut myös lehtimies – kirjailija Pekka Brofeldt yhdessä vaimonsa Eijan kanssa. Nuorempana poliittisesti aktiivinen, ja veljensä Juhani Ahon kanssa Minna Canthin kodissa kokoontuneeseen ”Minnan salonkiin” kuulunut Brofeldt oli joutunut lähtemään kaupungista ja maasta seitsemän vuotta aikaisemmin kenraalikuvernööri Bobrikovin karkottamana.
Ruotsissa ollessaan Brofeldt oli tullut uskoon. Palattuaan Suomeen vuoden 1905 helmikuussa, hän antautui julistustyölle Lähetysseuran piirissä ja perusti kristillisen lehden. Ei liene yllätys, että karkotuksen kokenut, Suomeen palanneen Brofeldtin lehdelle tuli nimeksi Kotimaa.
Jo viiden vuoden kuluttua Brofeldt erosi Lähetysseurasta, vetäytyi Kotimaa-lehdestä ja palasi entiseen kotikaupunkiinsa Kuopioon.
Brofeldt odotti innolla norjalaisen Thomas B. Barratt tuloa Suomeen ja Kuopioon. Lehtimiehenä hän oli varsin tiiviisti seurannut Barrattin ympärillä noussutta kohua, kun tämä oli Amerikasta palattuaan alkanut pitää helluntaihenkisten tilaisuuksien Norjassa vuonna 1906.
Vaikka Barratt viipyi Kuopiossa hädin tuskin pari päivää, tuli Brofeldt vakuuttuneeksi miehen kokemuksen ja sanoman aitoudesta. Barrattin jatkaessa matkaansa Viipuriin Brofeldt lähti tämän mukaan. Tuolla matkalla syntyi mitä ilmeisemmin miesten kesken sopimus Barrattin Korsets Seier (Ristin Voitto) -lehden julkaisemisesta myös suomeksi.

Savon Sanomat_pieni

Klikkaa kuvaa ja lue koko artikkeli.

Brofeldtin mielestä Barrattin käynti Kuopiossa jäi aivan liian lyhyeen. Hän päättikin korjata asian vuoden päästä, kun kaupunkiin tuli toinen helluntaisaarnaaja Gerhard Smidt, joka hänkin oli norjalainen. Brofeldtin Savon Sanomille laatimassa ilmoituksessa todetaan: ”Helluntaikokouksia aijotaan pitää Kuopiossa elok. 18. p:stä alkaen pari viikkoa tai pidempäänkin…”
Kokoussarjana alussa pidettiin kastejuhla, jossa muun muassa Brofeldt perheineen kastettiin. Kastejuhlia järjestettiin myös myöhemmin syyskuussa.
Paikallinen lehti ärsyyntyi kommentoimaan Smidtin kokouksia ja Väinölänniemen uimarannalla pidettyjä julkisia kastejuhlia, pitäen niitä ”uskonnollisena idiotismina”, jota väki oli tullut katsomaan, ”kuten komentiiaa ainakin.”

Laulu Pyhässä Hengessä

Pastori Väinö Pfaler oli määrätty Maaningan kirkkoherran apulaiseksi vuonna 1908 . Pfaler oli siis Maaningalla tutustunut Hilda Kolströmiin ja tämän lapsiin. Pfaler oli hänkin muuttanut Puolangalle, kun hän poikkesi Kuopiossa käydessään 2.2.1913 paikallisen talouskoulun ylläpitämään lounaspaikkaan. Siellä hän tapasi pitkästä aikaa Hildan, joka innostuneena kertoi tutulle papille perheensä kuulumisia.
Hilda Kolström kertoi käyneensä Smidtin kokouksissa. Hän oli tullut uskoon ja täyttynyt Pyhällä Hengellä. Saman olivat kokeneet hänen kaksi tytärtään, Toini (15) ja Hilja (14). Kaiken lisäksi Hilja oli kokenut ihmeellisen paranemisen.
Hilja Kolströmiä oli vaivannut niin sanottu tanssitauti, joka oli uuvuttanut hänet lopulta vuoteenomaksi. Pekka Brofeldt oli vieraillut kodissa ja rukoillut Hiljan puolesta sillä seurauksella, että tyttö oli parantunut vaivastaan.
Hilda Kolströmin kerrottua kuulumisiaan, pastori Pfaler pyysi lupaa kurkistaa kammariin, jossa lapset ja nuoret olivat hiljentyneet rukoukseen. Hildan lasten lisäksi huoneessa oli joitakin talouskoulun oppilaita.
Kymmenen vuotta myöhemmin Pfaler kuvaili näkemäänsä ja erityisesti Hilja-tytön rukousta hyvin koskettavasti.
”Hän puheli, keskusteli, Jeesuksen nimeä mainitsi, mutta mitä hän puheli, en tietenkään ymmärtänyt. Aivan kuin joku ulkomaalainen, joka puhelimen ääressä puhuu jonnekin vieraaseen paikkaan, ja sinä syrjästä katsojana voit kuulla hänen puhettaan, joka tuossa puhuu, mutta et kuule tuon toisen ääntä. … Kun tämä nuori sisar oli jonkun aikaa puhunut, rupesi hän kielillä laulamaan kaunista laulua, useampia värssyjä.”
Musiikkimiehenä Pfaler painoi melodian mieleensä ja kirjoitti sen ylös. Jonkin ajan kuluttua hän alkoi soittaa tuota uutta laulua eräässä pappilassa. Hänen hämmästyksekseen soittoa kuunnellut pappi väitti tuntevansa sävelen.
”… hän selitti tarkemmin, että tuo laulu ainakin muistutti paljon erästä laulua, jonka eräs mies kerran unissaan oli kuullut laulettavan. Hän oli näet unta nähnyt, miten enkelit taivaassa lauloivat ja herättyään unesta, hän, soitannollinen kun oli, otti esille viulunsa ja sovitti sille kuulemansa enkelilaulun.”
Kolströmin suvun keskellä säilyneen kertomuksen mukaan Väinö Pfaler olisi kielitaitoisena miehenä tunnistanut Hilja-tytön laulusta muutamia sanoja ja sanoittanut laulun ymmärtämiensä sanojen perusteella.

Vuorikatu 29

Ilmoitus

Ilmoitus Savo-lehdessä 19.8.1915

Kuopion helluntailaisten historia kertoo paikoista, joissa helluntaiystävät kokoontuivat ennen seurakunnan perustamista. Vain muutama niistä on enää jäljellä. Thomas B. Barrattin kokouksia pidettiin NMKY:n salissa ja kaupungintalon upeassa juhlasalissa. Joskus uskovat kokoontuivat Bethelissä, paikkakunnalle jo aiemmin perustetun vapaakirkon tiloissa. Legendaarisena muistetaan myös ”Ylisali”, jonka Brofeldt oli vuokrannut uskovien käyttöön vuonna 1913. Tämä rakennus on edelleen Piispanpuiston varrella, ja on viimeksi ollut maanmittaustoimiston käytössä.
Hilda Kolströmin koti, josta Väinö Pfalerkin muistelmissaan kertoo, sijaitsi Vuorikadulla melko lähellä Hildan työpaikkaa. Tämä koti oli helluntailaisten suosima kokoontumis- ja rukouspaikka.
Kuopion helluntaiseurakunta perustettiin virallisesti tammikuussa 1927, kaksitoista vuotta Hilda Kolströmin kuoleman jälkeen. Viisi vuotta järjestäytymisensä jälkeen seurakunta osti itselleen rukoushuoneen osoitteesta Vuorikatu 29.
Vanhoista lehti-ilmoituksista paljastuu, että Hilda Kolström oli perheineen asunut vuokralaisena osoitteessa Vuorikatu 29 , samassa osoitteessa, josta tuli helluntaiseurakunnan osoite aina tähän päivään asti.
Kuopion helluntaiseurakunnan nykyinen, kolmas Eelim-temppeli, sijaitsee siis samalla paikalla, jolla muuan Hilja-tyttö lauloi Hengessä sydämensä rukouksen Vapahtajalleen yli sata vuotta sitten.

Ilmoitus Savo-lehdessä 19.8.1915[/caption]

Jeesuksen turviin

Jeesuksen turviin sieluni heitän,
ristinsä juureen laskeudun.
Syntini raskaat uuvuttavat,
armosi suojaan peittyköhöt.

Jeesuksen luona rauhan mä löydän,
anteeksiannon autuuden.
Lapsena Herran olla mä saan,
kiittäen kerran taivahassaan.

Sinne, oi Jeesus, sieluni saata,
myrskyjen kautta kulkeissain.
Pitkä on matka, vaarallinen.
Yksin en jaksa, raadollinen.
(Väinö Pfaler, 1913)

(Lähdeaineistoina on käytetty Toini von Bellin perillisten kertomuksia, Savon Sanoman arkistoja sekä Ristin Voitto- ja Toivon tähti -lehtien arkistoja.)