Elämää ja valoa Unkarissa
VUONNA 2014 NEWSWEEK -lehti julkaisi laajan artikkelin Euroopan romaneista (10.8.2014). Lehti otsikoi artikkelin toteamalla, että hengellisen herätyksen myötä romaneista on tulossa Euroopan uusi moraalinen armeija.
Newsweekin artikkelin mukaan poliitikkojen ja virkamiesten sotkeutuessa yhä enemmän poliittisiin peleihinsä, on hengellinen herätys nostamassa tomusta romanikansan, joka tulee olemaan esimerkki muulle väestölle positiivisesta muutoksesta. Artikkelin kirjoittaja Kathrine Quarmby rinnastaa romanien keskellä tapahtuvaa muutosta siihen radikaaliin muutokseen, joka tapahtui värillisten parissa USA:ssa baptistipastori Martin Luther King’in johdolla.
– Liike on levinnyt Bretagnen kautta Ranskaan, Espanjaan, Portugaliin, Belgiaan, Hollantiin, Etelä-Amerikkaan, Skandinaviaan, Britanniaan ja Itä-Eurooppaan. Noin kolmanneksen Ranskan romaneista katsotaan olevan helluntaikristittyjä. Samoin on Espanjassa ja Portugalissa. Itä-Euroopan entisissä kommunistimaissa monet romanit ovat niin ikään helluntailaisia. Britaniassa jokaisessa romaniperheessä on ainakin yksi jäsen kääntynyt Elämä ja Valo -liikkeen jäseneksi. Monet maahan vastikään tulleista romaneista ovat palavia helluntailaisia, kirjoittaa Quarmby artikkelissaan.
HGMI:n toiminnanjohtaja Albert Durkó, seurakuntamme pastori Jarno Omar ja HGMI:n hengellisen työn talousjohtaja Ádám Abdullah.
Newsweekin viisi vuotta vanha artikkeli kuvaa hyvin sitä innostunutta ja uskonhenkistä ilmapiiriä, joka vallitsee myös Unkarin Kansainvälisen Romanimission (HGMI) toimistossa.
– Me teemme työtä uskoen, että 325 000 Unkarin romania tulee kääntymään ja tulee uskoon, sanoo mission toiminnanjohtaja Albert Durkó, joka on johtanut perustamaansa liikettä 1990 -luvun puolivälistä alkaen.
Durkó ei ole näkynsä kanssa yksin. Kaikkialla Unkarissa romaniseurakuntien johtajat ovat sisäistäneet saman näyn. Se tulee ilmi kaikissa keskusteluissa ja suunnitelmissa.
– Ja nuo 325 000 ovat vasta se siemen, joka tulee muuttamaan – ei ainoastaan romanikansan – vaan koko meidän yhteiskuntamme!
– Kuka uskoo Jeesukseen? kysyi vieras puhuja kadunvarrelle järjestetyssä kokouksessa. Danielin ei tarvinnut pitkään miettiä, vaan käsi nousi heti.
ELÄMÄÄ JA VALOA
Albert Durkón johtama romanimissio panostaa rintarinnan sosiaaliseen ja hengelliseen työhön.
– Olemme saaneet Euroopan Unionilta tukea sosiaalisiin hankkeisiimme niin, että tällä hetkellä meidän palkkalistoillamme on noin 1000 työntekijää, Durkó kertoo.
Valtaosa noista tuhannesta työntekijästä työskentelevät joko koulutuksen, sosiaalialan tai terveydenhuollon parissa. Romanimissio tiedostaa kuitenkin, että aineellinen apu ei riitä tuomaan sitä muutosvoimaa, jota vuosisatojen ajan alennustilassa elänyt romanikansa tarvitsee.
– Eivät edes kaikki EU:n rahat riittäisi tekemään sitä, minkä vain Raamatun evankeliumi voi tehdä, alleviivaa Durkó.
Tästä johtuen romanimissio on rakentanut sosiaalisen auttamisen rinnalle tiiviin hengellisen työn. Seurakuntia on perustettu yli 100 ja uusia perustetaan. Ja siellä, missä on seurakunta, sinne hankitaan ”kylätalo” – peruskorjattu omakotitalo, jossa lapset voivat tehdä läksyjä, äidit pestä pyykkejä ja hoitaa perheensä asioita Internetissä. Paikalla on myös sosiaalityöntekijä, joka neuvoo käytännön asioiden hoitamisessa.
”Sallikaa lasten tulla minun tyköni, älkääkä estäkö heitä, sillä senkaltaisten on Jumalan valtakunta.”
KUOPIO MUKANA NÄYSSÄ
Seurakuntamme lähetit Pirjo-Riitta ja Aarne Törmänen ovat olleet Unkarin Kansainvälisen Romanimission työyhteydessä Békésissä vuodesta 2015 alkaen. Ensimmäiset vuodet he olivat tiiviissä yhteydessä mission hallinnoiman paikallisen peruskoulun kanssa, jossa he ujuttivat koulutyöhön suomalaisen opetustyön malleja.
– Emme me olleet käskemässä, että ”tehkää niin kuin me Suomessa tehdään”. Seurasimme vierestä ja ker-roimme kysyttäessä, miten suomalainen malli toimii Suomen koulussa. Vähitellen uudet ajatukset ovat saa-neet tilaa, ja nyt Unkarin yliopistokin patistaa kouluja muuttumaan asenteissaan, Pirjo-Riitta kertoo.
Kaikki Békésin lapset näyttävät tuntevan Törmäsen pariskunnan. Torilla kulkiessa vastaan tulee vähän väliä myös aikuisia, jotka haluavat vaihtaa pari sanaa suomalaisparin kanssa. Luottamus on syntynyt arkisen työn keskellä.
– Nyt olemme entistä enemmän siirtyneet mukaan seurakuntatyöhön ja niiden tekemään lapsityöhön. Lapsissa on tulevaisuus myös romanikansan keskellä, Törmäset muistuttavat.
Rutiköyhien romanikylien törkyisillä kujilla kulkiessa voi ymmärtää, jos Albert Durkón näky on ollut joskus koetuksella.
– Joskus, kun katson tätä kansaa, kysyn itseltäni: Olenko ymmärtänyt oikein? Onko todella mahdollista, että tästä nousee se 325 000 romania käsittävä joukko? Mutta sitten muistan, että Jumalalle se on mahdollista – ja vain Jumalalle, sanoo Durkó, jonka vaimokin on Unkarin romaneja.
Tämän näyn Albert Durkó on jakanut ei ainoastaan Törmästen, vaan myös koko Kuopion helluntaiseurakunnan kanssa.