Lupa olla ihmisiksi
(Julkaistu Ristin Voitto -lehdessä 1.6.2017)
LAPSET vaihtoivat kanavaa ja kirmasivat leikkeihinsä. Televisio pauhasi nyt ulkomaankielellä, mutta teema pysyi jokseenkin samana. Puhuja lupasi suuria asioita sille, joka nousisi uskomisessaan oikealle tasolle. Kaikki olisi silloin hänelle mahdollista!
Puhujan edustama ihmiskäsitys ei juurikaan poikennut hetkeä aikaisemmin äänessä olleista animaatiohahmoista. Kuuntelin hämmentyneenä lupauksia, joiden mukaan oikean uskon ja oikeat sanat hallitseva kristitty voisi halutessaan hallita kaikkia luonnonvoimia.
Julistus, joka joillekin on eittämättä innoituksen lähde, herätti itselleni jälleen kysymyksen siitä, millaista ihmiskäsitystä Uuden testamentin kristillisyys ja Uuden testamentin karismaattisuus edustaa?
YKSI NYKYISEN työni kohokohtia on mahdollisuus vierailla 93-vuotiaan Anna-Liisan luona. Hän on lähetysveteraani, joka täysin palvelleena odottaa kotikutsua, ei kohtaloaan surkeillen, vaan sydän toivoa ja iloa täynnä.
Ensimmäisessä kohtaamisessamme tämä kumarainen vanhus istui sänkynsä reunalle ja kurkotti käsillään alas lattianrajaan. Ikään kuin näkymättömistä kahvoista nostaen hän oikaisi itsensä ja totesi vakaasti ja painokkaasti: ”Rukous se on, joka vuoria siirtää!”
Läsnä olivat yhtä aikaa kumaraisen ihmisen hauraus ja Kaikkivaltiaan väkevyys – Jumala, joka on heikossa väkevä. Vanhuksen hento käsi ei nostanut eikä siirtänyt mitään, mutta koko hänen hento olemuksensa huokui sitä luottamusta ja voimaa, jonka varassa hänen koko elämänsä lepää.
HELLUNTAILAISENA tiedän, että voimavaikutukset ovat moninaiset. Itselleni tuo voima näyttäytyy jotenkin aidoimmin ja todellisimmin juuri siellä, missä ihmisen uho ja itseriittoisuus on riisuttu vähiin. Siellä, missä ihminen on uskaltanut ihmiseksi ja Jumala saa olla Jumala.
Joka kerta noissa kohtaamisissa vanhuksen käsi puristaa kättäni. Tiedän, että takana on vuosikymmenten työ Kiinassa ja Japanissa. Sen kaiken teki mahdolliseksi ihmeitä tekevä Jumala ja hänen voimansa. Mutta kaikki sekin on toisarvoista, sillä vanhuksen hymyilevät kasvot vakuuttavat edessä olevan parempaa: ”Eikö ole ihana, että kohta päästään perille! Päästään kotiin!”
Tuo usko ja luottamus ei hapuile salattuja sanoja tai kätkettyjä koodeja etsien. Se lepää, sillä se tietää, kuka hallitsee myrskyt ja rajuimmatkin aallokot. Siinä uskossa on vain yksi taso; levollinen ja turvallinen Jumalan armon taso. Ja se tietää, kuka on hän, jota meri ja aallot tottelevat.
Tämän tiedostavalla näyttää olevan myös luottavainen lupa olla turvassa – ja olla ihmisiksi.
Heimo Enbuska
Kirjoittaja on Kuopion helluntaiseurakunnan johtava pastori.